sunnuntai 16. syyskuuta 2018

perjantai 14. syyskuuta 2018

Jotain uutta, jotain vanhaa...

Hei hoplaa vaan jälleen pienen ajan takaa.


Paljon on tehty ja paljon on tapahtunut.... ja paljon on myös jätetty tekemättä asioita. Sosiaalisen median opettelu on ollut yhtenä sivujuonteena tässä paletissa - aloin opetella Twitterin käyttöä...

Pöytä - Oma työpöytä


Löysin em. sosiaalisesta mediasta itselleni työkaluista kalleimman, oman kultasepän pöydän. Näin turvaan mahdollisuuteni työskennellä myös kotona, silloin kun kouluun tai osuuskunnan tiloihin ei ole mahdollista mennä.
Ensimmäiset teokseni pöydälläni liittyvät tavallisen metallin muokkaamiseen.

Työpöytä käyttöön

Aihio kulmahiomakoneen jälkeen
Puhdistuksen, pesun, entraamisen ja asentelun jälkeen pöytään saatiin sähköt työvaloille ja sähkötyökaluille. Kädet palasivat halusta alkaa tehdä "jotain". Onnekseni sain lasialalta entiseltä "kollegalta" pyynnön tehdä hänelle oma nimikirjainpunsseli lasinpuhalluksessa käytettäväksi.



Tällaisen kirjainyhdistelmän metalli piti sisällään


Jalometallin koetinkivet


Sormus, joka vei hermojen lisäksi tekijänsä kerran jopa päivystykseen
Hopeasta saimme harjoitustyömallin opettajalta. Aiheena oli manttelisormus. Mallin mukaisen sormuksen tehtyäni halusin muovata sormuksesta sekä paljon isomman kooltaan, mutta myös suuremman taulun sormuksen pintaan. 
Manttelisormuksen kohdalla aloin epäillä vahvasti kykyäni toimia pienten ja terävien asioiden kanssa. 
Tein viisi epäonnista yritystä ja kuudes pääsi vasta maaliin. Kävin kerran päivystyksessä poistattamassa sahanterän pätkän etusormesta, ja seuraavalla viikolla löin sahanterän kiinni peukalon niveleen. Fyysinen kipu oli aika-ajoin sietämätön.
Ja koko p*ska uusiksi

Liian pieni sisäputki ja sen muokkaamista
Sitten pienennetään kokonaisuutta
Kansi vielä ja viimeistely


Muutama työvahe on nyt läpikäyty ja varmasti harjoiteltu virheiden kautta. Tässä osia manttelisormuksesta.




Kesäloma ja sen jälkikäynti


Muistatteko kesän 2018 ja sen miten kuuma se oli? Varmasti muistatte. Hikoillen odottelin että koulun alettua pääsemme jatkamaan siitä johon keväällä jäimme - uusien istutustapojen opetteluun. 


Rivi-istutuksen tekeminen oli miellyttävää heti, kun tajusi tekniikan.

Rivi-istutus turkoosin värisillä

Mutta paljon ja todella paljon odotettu raeistutus ja siihen tarvittavat työkalut tulivat konkreettisiksi vasta elokuussa, kesäloman jälkeen. Tämä osa-alue kehittää heikkohermoisen käsityöläisen kykyä tunnustautua huonoksi.

Ensimäiset harjoitukset

Työkalu ja työstettävä aihio

Mitä muuta olemme saaneet aikaan?

 Korvakorut tein aiheena palmupuu. Näissä opettelin sahaamisen lisäksi pieniä juotoksia ja pienten kappaleiden turvallista hehkuttamista.

Korvikset valmiina korviin




Sahausharjoituksia ja pieniä juotoksia



Ensimmäinen pisaran mallisen kiven putki-istutus













Blogspot / Bloggerin koodaajalle terveisiä. Jeesus mitä kuraa tämä automaattinen asettelu! Tällainen paskakenttä motivoi opettelemaan jopa oikeaa koodausta. X(













Muutaman kerran, eli yhteensä viidesti jouduin nöyrtymään ja kävelemään sulatushuoneeseen. Tämä tarkoitti projektin alkua täysin nollasta.
Sulatus, valu levyksi, velssaus, sahaus, mitotus, pakotus, juotos, sovitus, filssaus... 

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Täältä tullaan elämä toiseen potenssiin...

Mennyt on mennyttä ja tuleva on tulevaa.  Sain lopulta talouden kontrolliin, talon heikot kohdat työn alle, sekä paineet perhe-elämää kohtaan balanssiin. Paineissamme hioimme Siljani kanssa maailman kauneimman timantin. "Tuima muija"....
Työkaluina kiveet, tapparat. Keihäät katanat. Vihan viitat. Kaunan kauhat. Johdatus. Luottamus. Tunne. Rakkaus.

Tuima Muija <3



Maailma käänsi kahdesti kauniimman puolen kasvoistaan, ja eläminen on tuntunut kainaloista kannettavan hyvälle taasen.Suursyypääksi nimeän ehdottomasti iltatähteni, kuopukseni, silmäteräni Malla Auroran.
Voin kertoa, että siinä on ajan ja paineen luoma timantti.



päristäjä




Olen tehnyt paljon asioita, ja jakanut niitä interaktiivisesti vain osittain. Nyt sain kuiteinkin herkkupeppu-Siljani kanssa tehtyä jotain, mitä ei hehkutuksen jälkeen hapoteta.

Tytön syntymä osui lähelle joulua, joten synnytyksen ajoitus oli majesteetilliinen.
Kutenkin kouluun paluu oli tahmea, kun kotona oli 3,500 g KULTAA!










Olen kömpelö kehumaan omia tekemmisiäni, mutta nyt en säästele.
Mielestäni olen niin hyvä. Tai ME olemme.

Kiitos Silja-Emilia.


Rakastan sua.


tämä mun pieni tonttuseni.... <3




perjantai 3. marraskuuta 2017

Tuosta sormukseseta kruunun. Ja kruunusta laattaan. Mieslaattaan!



Aloitimme tuolla muinoin jo työstämään kruunuistutusta. Siis sormukseen. No lokakuun viidennen jälkeen on tapahtunut paljon. Tooodella paljon. Laitoin mm. omaa musiikkia "tuubiin". Funny me ja etsivä löytää, mutta asiaan...

Sovellettuna alkuperäisestä - TADAA!



Kruunuistutusta harjoitellessa toistot loistivat olemassaoloaan. Vasta kuudes (6) kruunu saapui valmiiden esineiden maailmaan, ja päätyi koristamaan rakkaimpani sorjia sointuja.
Mutta voi POJAT sitä jynssättiin. Eikä lopputulos siltikään ole sellainen, joka aivan tyystin antaisi onnistumisen tunteen. Vähän kuten "maaliin päästiin, mutta viidentenä."










Siinä hän kimmeltää. Huti tuli. Liian suuri.
Toisin kun sitten tänäpänä. Päivänä, jolloin tämän tekstin eetteriin heitin. Kantasormuskikkailija-Peltonen, päivää! Sain ällin alkaa nakertaa mieleistäni laattaa nakkini peitteeksi, ja aiheeksi - kuinka muutenkaan - valikoitui pääkallo...




Perusidea. Kuumaa ja paljon. 
Ensiksi tietenkin sulatetaan kaikki romuhopea, minkä kaapista, laatikosta ja pöydältä kappaleina saa kerättyä. Moro sano toho ja sulatti homman uuteen alkuun. Man I love melting things.









Perkele, että olen tytyväinen, essusta ja leimasta.

No words needed.
#nakkisormiproof
#15g
#skullthistime
#askordertell



jälkikirjoistus
Myönnän pienuuteni blogistien valtavassa metsässä. Yritys korvatkoon laadun ja tahdin.

-henri

torstai 26. lokakuuta 2017

Koulussa rhinoillaan.

Tietsikkatunti syksyn ensimmäisen tooodella lumisen päivän johdosta.

Fiilikset lumiseen aamuun herätessä eivät olleet juuri niin riemuntäytteiset, kun lapsena, jolloin isä tai äiti joutui putsaamaan auton lumesta ja itse sai vain sekoilla huppu ja saappaat täynnä lunta pihalla vailla järkeä.




...mutta tässä tapauksessa pääsimme harjoittelemaan jo myös photoshopin käyttöä, ja sellainenhan meininki sopii minulle kun kahvakuula hoikan pojan housuihin tuulisessa säässä.

Rhinolla tehty tekninen piirrustus oli minun mielikuvitusmaailmassani sen tutkijalle liikaa. Kuva liittyy tähän mielikuvaan voimakkaasti.


Kyllä niin odotan että saan korujen kanssa taas viipaloida sormistani soiroja...

torstai 5. lokakuuta 2017

P*rkeleiden keskellä

Jaahas. Toistojen toistoa. Jokainen työstettävä kikkare joka muista töistä pöydälle jää - ♲.


´Tämon puukko´-Pohojalaanen sanallasku

              Sittemmin aloimme valmistaa ensimmäistä kruunuistutustamme. Alkukappaleet esimuovattuna eivät kertoneet pisaraakaan tulevasta. Nimittäin se viilaaminene. Se viilaaminen ja sen viilaamisen jälkeen jääneiden viilausjälkiien piiloonviilaaminen. No viilaamisesta tuonnempana...





         
Ensimmäiset kolme palaa. Mitään mistään vielä irroittamatta tai viilaamatta.
       Joidenkin palasien työstäminen silloin, kun "sormet ovat kuin nippu kikkeleitä", tuntuu uskomattomalta. Mutta tekniikka on meidän hobittien puolella. Niin, tekniikka. Lienee vuosituhansia vanha tämäkin "kikka".
"O temporas O mores"
          




Tässä tuokion kuluttua kuitenkin tuotos. Kruunuja teimme kaksi, joista ensimmäisen peitin häpeän viittani alle. Suojaan kenenkään katseilta.



Alustan kanssa. Kulmikkuus alkaa kadota.





Nikkaroinnin potenssia nostettiin, ja näpräilyn kilparadalla tarjottiin kuusilovisen askin vitospykälä sisään - alusta vasta hiljattain viilatulle kruunulle.
Tämä kikkailu vanhensi minua kuukausilla. Mutta kannatti.




Ennen alustan tekoa. Kulmikkaat tunnelmat




                               


Muutamaan hetkeen ei onnistuminen ollut maistunut vielä näin hyvältä. Mutta enpä tuossa vaiheessa vielä tiennyt, että seuraava vaihe oli Angry Birdsissä leveliltä 11 levelille 61.





Hain pontta ja puhtia jopa ennustajalta. Hyvin menee, kuulemma. 


Nämä kortit kertoivat minulle tulevaa.
    



Kuitenkin tässä koulun lomassa jää aikaa muullekkin kaaokselle.
Monen myräkän keskellä keskittyminen herpaantuu ja se on tällaisella alalla kyllä iso miinus. Vaikka ajatus ei aina muutenkaan kulkisi, niin naarmuista näkee että hutilointi on vahvasti läsnä.
Hutilionninkin vielä sietää, mutta lisääntyvä pimeys, pitkä ajomatka ja tämän päivän uudet tuulet ja muutokset vievät kyllä potkua terävämmästä ajattelusta.








-Henri (5.10.2017 lähtien voitte kutsua minua "herra varavaltuutetuksi")

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Rhinoceros o rhinoceros



Tämänkaltaista puhdetta viime keskiviikolta. Koko päivältä.



                      Jos sen olisin tiennyt, että pullo piti tulla, niin... no niin... tiesinhän minä.
   
Pullot kuuluvat opintosuunnitelmaa

Teemme timentteja tietskalla





Tässä pakerramme timangia näytölle. Tiedä sitten millä tällaisen valamme...?







Timantit jäi tekemättä... Mutta ne ovat ikuisia, joten ehkä seuraavalla kerralla nirhaamme kiveltämme hatun.