Tuosta sormukseseta kruunun. Ja kruunusta laattaan. Mieslaattaan!
A loitimme tuolla muinoin jo työstämään kruunuistutusta. Siis sormukseen. No lokakuun viidennen jälkeen on tapahtunut paljon. Tooodella paljon. Laitoin mm. omaa musiikkia "tuubiin". Funny me ja etsivä löytää, mutta asiaan... Sovellettuna alkuperäisestä - TADAA! K ruunuistutusta harjoitellessa toistot loistivat olemassaoloaan. Vasta kuudes (6) kruunu saapui valmiiden esineiden maailmaan, ja päätyi koristamaan rakkaimpani sorjia sointuja. Mutta voi POJAT sitä jynssättiin. Eikä lopputulos siltikään ole sellainen, joka aivan tyystin antaisi onnistumisen tunteen. Vähän kuten "maaliin päästiin, mutta viidentenä." Siinä hän kimmeltää. Huti tuli. Liian suuri. T oisin kun sitten tänäpänä. Päivänä, jolloin tämän tekstin eetteriin heitin. Kantasormuskikkailija-Peltonen, päivää! Sain ällin alkaa nakertaa mieleistäni laattaa nakkini peitteeksi, ja aiheeksi - kuinka muutenkaan - valikoitui pääkallo... Perusidea. Kuumaa ja paljon. Ensiksi