Tuosta sormukseseta kruunun. Ja kruunusta laattaan. Mieslaattaan!

Aloitimme tuolla muinoin jo työstämään kruunuistutusta. Siis sormukseen. No lokakuun viidennen jälkeen on tapahtunut paljon. Tooodella paljon. Laitoin mm. omaa musiikkia "tuubiin". Funny me ja etsivä löytää, mutta asiaan...

Sovellettuna alkuperäisestä - TADAA!

Kruunuistutusta harjoitellessa toistot loistivat olemassaoloaan. Vasta kuudes (6) kruunu saapui valmiiden esineiden maailmaan, ja päätyi koristamaan rakkaimpani sorjia sointuja.
Mutta voi POJAT sitä jynssättiin. Eikä lopputulos siltikään ole sellainen, joka aivan tyystin antaisi onnistumisen tunteen. Vähän kuten "maaliin päästiin, mutta viidentenä."

Siinä hän kimmeltää. Huti tuli. Liian suuri.

Toisin kun sitten tänäpänä. Päivänä, jolloin tämän tekstin eetteriin heitin. Kantasormuskikkailija-Peltonen, päivää! Sain ällin alkaa nakertaa mieleistäni laattaa nakkini peitteeksi, ja aiheeksi - kuinka muutenkaan - valikoitui pääkallo...

Perusidea. Kuumaa ja paljon. 

Ensiksi tietenkin sulatetaan kaikki romuhopea, minkä kaapista, laatikosta ja pöydältä kappaleina saa kerättyä. Moro sano toho ja sulatti homman uuteen alkuun. Man I love melting things.

Perkele, että olen tytyväinen, essusta ja leimasta.

No words needed.

#nakkisormiproof
#15g
#skullthistime
#askordertell



jälkikirjoistus
Myönnän pienuuteni blogistien valtavassa metsässä. Yritys korvatkoon laadun ja tahdin.

-henri