Draamaa mahtuu elämään. Omaanikin tuo sulostuttaa

A loitimme tuolla muinoin jo työstämään kruunuistutusta. Siis sormukseen. No lokakuun viidennen jälkeen on tapahtunut paljon. Tooodella paljon. Laitoin mm. omaa musiikkia "tuubiin". Funny me ja etsivä löytää, mutta asiaan... Sovellettuna alkuperäisestä - TADAA! K ruunuistutusta harjoitellessa toistot loistivat olemassaoloaan. Vasta kuudes (6) kruunu saapui valmiiden esineiden maailmaan, ja päätyi koristamaan rakkaimpani sorjia sointuja. Mutta voi POJAT sitä jynssättiin. Eikä lopputulos siltikään ole sellainen, joka aivan tyystin antaisi onnistumisen tunteen. Vähän kuten "maaliin päästiin, mutta viidentenä." Siinä hän kimmeltää. Huti tuli. Liian suuri. T oisin kun sitten tänäpänä. Päivänä, jolloin tämän tekstin eetteriin heitin. Kantasormuskikkailija-Peltonen, päivää! Sain ällin alkaa nakertaa mieleistäni laattaa nakkini peitteeksi, ja aiheeksi - kuinka muutenkaan - valikoitui pääkallo... Perusidea. Kuumaa ja paljon.  Ensiksi

Tietsikkatunti syksyn ensimmäisen tooodella lumisen päivän johdosta. Fiilikset lumiseen aamuun herätessä eivät olleet juuri niin riemuntäytteiset, kun lapsena, jolloin isä tai äiti joutui putsaamaan auton lumesta ja itse sai vain sekoilla huppu ja saappaat täynnä lunta pihalla vailla järkeä. ...mutta tässä tapauksessa pääsimme harjoittelemaan jo myös photoshopin käyttöä, ja sellainenhan meininki sopii minulle kun kahvakuula hoikan pojan housuihin tuulisessa säässä. Rhinolla tehty tekninen piirrustus oli minun mielikuvitusmaailmassani sen tutkijalle liikaa. Kuva liittyy tähän mielikuvaan voimakkaasti. Kyllä niin odotan että saan korujen kanssa taas viipaloida sormistani soiroja...

J aahas. Toistojen toistoa. Jokainen työstettävä kikkare joka muista töistä pöydälle jää - ♲. ´Tämon puukko´ -Pohojalaanen sanallasku               S ittemmin aloimme valmistaa ensimmäistä kruunuistutustamme. Alkukappaleet esimuovattuna eivät kertoneet pisaraakaan tulevasta. Nimittäin se viilaaminene. Se viilaaminen ja sen viilaamisen jälkeen jääneiden viilausjälkiien piiloonviilaaminen. No viilaamisesta tuonnempana...           Ensimmäiset kolme palaa. Mitään mistään vielä irroittamatta tai viilaamatta.        J oidenkin palasien työstäminen silloin, kun "sormet ovat kuin nippu kikkeleitä", tuntuu uskomattomalta. Mutta tekniikka on meidän hobittien puolella. Niin, tekniikka. Lienee vuosituhansia vanha tämäkin "kikka". "O temporas O mores"            T ässä tuokion kuluttua kuitenkin tuotos. Kruunuja teimme kaksi, joista ensimmäisen peitin häpeän viittani alle. Suojaan kenenkään katseilta. Alustan kanssa. Kulmikkuus a

Tämänkaltaista puhdetta viime keskiviikolta. Koko päivältä.                       J os sen olisin tiennyt, että pullo piti tulla, niin... no niin... tiesinhän minä.     Pullot kuuluvat opintosuunnitelmaa Teemme timentteja tietskalla T ässä pakerramme timangia näytölle. Tiedä sitten millä tällaisen valamme...? Timantit jäi tekemättä... Mutta ne ovat ikuisia, joten ehkä seuraavalla kerralla nirhaamme kiveltämme hatun.

Edellisen blögi-tekstini tuoksinassa tulin maininneeksi naamstasta p*skassa. Muistatko? Lähdin nakutuksen saattelemana käyttämään kolmea yön erottamaa päivää tuotteen valmistukseen. Ja vaikka lopulta työn tulos oli "ihan ookoo", niin sen valmistukseen käytetty työaika nostaa feissin hinnan arvoon arvaamattomaan.    Naamarin alku                   H opealevyn kulma taitetaan alas ennen kuin se asetetaan kaasupolttimella pehmitettyyn pien pintaan kiinni. Työskentely on verkkaista, koska pala pitää välillä irroittaa, hehkuttaa ja kiinnittää uudelleen, jotta ei hopea repeä.   Naamio kakassa                                              L ähes pahki nakutetty naamio ja nenä. Reikien teko olisi kai pitänyt suorittaa vasta nakuttelun jälkeen, mutta nakuttelusta reijät eivät venyneet niin paljoa, että ihmissilmä tuota työjärjestystä ei erota - etenkään kun suurensin alkureijät vielä käsiporalla.         P akotettu, filssattu ja silmäreijin varust

E sinettä päkertäessä tulee hukkapaloja. Jos se hukkapala on työstettävissä, se työstetään. Tässä alla erään ylimääräisen palan lopputulos. Motivaattorina sahausharjoite ja teema lennähti instagram-palvelusta. Olet muuten näillä puheilla toivotettu tervetulleeksi Instagram-käyttäjä henpelritonen seuraajaksi. Luvassa velttohyppelyn ja haaleiden kylpyjen lisäksi kuvia kuusta, puusta, tatuoinneista, koruista ja paljon muusta. Lorulimpsis... Pieni pala hopeaa               K oulumatkani varrella voin ainakin kymmenissä laskea hehtaarien määrän, jossa kasvaa hamppu. Kasvin kerkeä tapa nousta metri viikossa aiheuttaa aktiivisuutta luonnon tämän sektorin seurantaan. Tuo pohdinta kulminoitui myös pieneen palaan hopeaa. Pikkunätin työni julkinen esitteleminen tuotti sen, että sain tehdä oitis toisen. Tämä tilaustyöksi kutsumani medalijongi alkoikin valmistua nopeammin kuin luulin. Valmiiksi tuotteeni sain jo kahden tunnin kuluttua, vaikka uumoilin käyttäväni tähän ai

    Ei aamun iloksi muuta kuin laitetaan vähän kolmioita kiertoon. - Henri

Viime yönä aloitettiin hartiapankilla blöckin rakentelu. Tällä hetkellä fiilis on kuin muumimukin hahmolla - pullot kantoon ja h*lvetin kyytiä himaan pötköttämään. - Henri

"Tuosta tuo, valitsette tuon, otatte tuon tuosta, avaatte sen täällä ja TADAA!" Kuva kultaisesta korusta puupöydällä. -Henri

Hopea ja työkalut - Harjoitustöitä Koulu ja opiskelu termeinä jäivät ensimmäiseen päivään, ja oppiminen ja "pikku näpertäminen" alkoi täyttää päiviä. Ensin saimme pienen palan hopeaa                   I tsensä toteuttaminen ja työkalujen koeponnistus käynnistettiin tästä hetkestä. Uupumiseen saakka hinkattu pala. Toinen päivä koulussa ja jo aivan uudet sormen- ja kynnenjäljet.  Kiva pieni killutin, vielä mukavampi muisto. <3                                                                   R iuhdoin intoa puhkuen vielä pari muutakin kimpaletta.  Kala -riipus sahausta ja sahalla korjaushiontaa harjoitellen, sekä pikkutarkkaa kääntämistä harjoittava  Tassu -riipus.                                                                                                   P ienien juotosten seuraaminen on hypnoottista. Kun alusta hehkuu, mutta ei vielä seppää itseään polta. Ja silmänräpähdyksessä pieni pala häviää surkean pieneen rakoon.