Draamaa mahtuu elämään. Omaanikin tuo sulostuttaa

Tietsikkatunti syksyn ensimmäisen tooodella lumisen päivän johdosta. Fiilikset lumiseen aamuun herätessä eivät olleet juuri niin riemuntäytteiset, kun lapsena, jolloin isä tai äiti joutui putsaamaan auton lumesta ja itse sai vain sekoilla huppu ja saappaat täynnä lunta pihalla vailla järkeä. ...mutta tässä tapauksessa pääsimme harjoittelemaan jo myös photoshopin käyttöä, ja sellainenhan meininki sopii minulle kun kahvakuula hoikan pojan housuihin tuulisessa säässä. Rhinolla tehty tekninen piirrustus oli minun mielikuvitusmaailmassani sen tutkijalle liikaa. Kuva liittyy tähän mielikuvaan voimakkaasti. Kyllä niin odotan että saan korujen kanssa taas viipaloida sormistani soiroja...

J aahas. Toistojen toistoa. Jokainen työstettävä kikkare joka muista töistä pöydälle jää - ♲. ´Tämon puukko´ -Pohojalaanen sanallasku               S ittemmin aloimme valmistaa ensimmäistä kruunuistutustamme. Alkukappaleet esimuovattuna eivät kertoneet pisaraakaan tulevasta. Nimittäin se viilaaminene. Se viilaaminen ja sen viilaamisen jälkeen jääneiden viilausjälkiien piiloonviilaaminen. No viilaamisesta tuonnempana...           Ensimmäiset kolme palaa. Mitään mistään vielä irroittamatta tai viilaamatta.        J oidenkin palasien työstäminen silloin, kun "sormet ovat kuin nippu kikkeleitä", tuntuu uskomattomalta. Mutta tekniikka on meidän hobittien puolella. Niin, tekniikka. Lienee vuosituhansia vanha tämäkin "kikka". "O temporas O mores"            T ässä tuokion kuluttua kuitenkin tuotos. Kruunuja teimme kaksi, joista ensimmäisen peitin häpeän viittani alle. Suojaan kenenkään katseilta. Alustan kanssa. Kulmikkuus a

Tämänkaltaista puhdetta viime keskiviikolta. Koko päivältä.                       J os sen olisin tiennyt, että pullo piti tulla, niin... no niin... tiesinhän minä.     Pullot kuuluvat opintosuunnitelmaa Teemme timentteja tietskalla T ässä pakerramme timangia näytölle. Tiedä sitten millä tällaisen valamme...? Timantit jäi tekemättä... Mutta ne ovat ikuisia, joten ehkä seuraavalla kerralla nirhaamme kiveltämme hatun.