Alku Elokuussa 2017 - Beginning August 2017

Hopea ja työkalut - Harjoitustöitä

Koulu ja opiskelu termeinä jäivät ensimmäiseen päivään, ja oppiminen ja "pikku näpertäminen" alkoi täyttää päiviä.

Ensin saimme pienen palan hopeaa

                 Itsensä toteuttaminen ja työkalujen koeponnistus käynnistettiin tästä hetkestä.

Uupumiseen saakka hinkattu pala. Toinen päivä koulussa ja jo aivan uudet sormen- ja kynnenjäljet. 

Kiva pieni killutin, vielä mukavampi muisto. <3

                          





                                      Riuhdoin intoa puhkuen vielä pari muutakin kimpaletta. Kala-riipus sahausta ja sahalla korjaushiontaa harjoitellen, sekä pikkutarkkaa kääntämistä harjoittava Tassu-riipus.

                                                          





                  
                   Pienien juotosten seuraaminen on hypnoottista. Kun alusta hehkuu, mutta ei vielä seppää itseään polta. Ja silmänräpähdyksessä pieni pala häviää surkean pieneen rakoon.





        

      

     

                                    

Tästä valmistui vain kaunis muisto

                                       Niin lyhyt oli tämän Gygloopin ja tekijänsä yhdessä taivaltama polku. Pienen ylinikkaroinnin seurauksena taikuri hävitti pupun. Ensin pieni virhe. Sitä korjattaessa toinen virhe. Sitä korjattaessa sielu halki, ja pallo oli verkossa. Solisluita keräillen viimeinen pelastusyritys, ja kierrätykseen. Loppupaskomista lukuunottamatta hieno ja opettavainen työ. 

     Eli ei muuta kuin leuka rintaan, ja kohti uusia pettymyksiä. Varakivet "reittä pitkin", ja lisäpeltiä mestaria imarrellen. Suunnittelu alkakoot piirtelyllä ja ihmettelyllä. Mielikuvituskin löytyi päivän päätteeksi repusta.

Kiville kiepautettiin kivat kehät ylleen

     

      





                          Liperit luomilla sahattiin lopuksi pois, mutta pienen sepänalun paksut sormet eivät saaneet muuten riittävää sovitteluotetta reikien mallaamiseen. Loppukiinnitystä ennen ulokkeet sahattiin / viilattiin VEX!

   




                     Luomet mallailtu, lävistetty naamasta läpi, juotettu kiinni, kulmakarvat kaiverrettu, hampaat ja nenä sahattu (hyi) sekä naaman alle klassiset luut ristiin päätetty laittaa "etelä-helsinkiläisittäin". Materiaalia vaan oli tässä vaiheessa siinä määrin ohuesti, että ristiin saakka ei kahta kapulaa saanut. 

Lopussa kallo tuettuna seisoo

                                                                Voodoo-henkisesti, kylmästi ja luometonna tuijottava, alaleuaton pää tuijottaa meitä nyt lopuksi. Kallon muokkaaminen saattoi venahtaa syyskuun puolelle, mutta kevyttä viihdettähän tämä on? 



-Henri